Just mun tuuria. Kirjotin pitkän syvällisen tekstin musta ja mun uskosta, mut se hävis. Great. No yritys part 2, katotaan mitä tästä tulee. Ei siinä kellohan on jo noin ja aamulla töihin, mutta koska nyt aiheena on mulle jotain niin tärkeetä ja arvokasta, mitä ei saa musta pois mitenkä päin niin so here we go.
Mun usko on aina ollu vahva, riippumaton, kunnes joskus ihmisten ilkeys ja pahuus sai mut vieroksumaan mulle niin tutusta ja turvallisesta pois. On pelottavaa ajatella, miten toisella ihmisellä on vaikutusta siihen, miten mä määrittelen itseni ja oman uskoni. Eksyin todella pahasti polultani kulkiessani niitä reittejä pitkin, mitkä nähtiin mun kulkevan. Elämäntapojen myötä kaikki seurakuntoiminta jäi ja tilalle tuli sydäntä särkevää toimintaa, mikä kaduttaa mua suuresti. Kaikki tämä vain siksi, koska annoin muiden määritellä mun ja uskon välisen maailman. Osaks mun jeesus hypetys johtu vaiheesta, kävin juuri rippikoulun ja tapasin sen aikasen poikaystävän, joka oli myös uskossa. Kaikki oli yhtä rakkautta Jumalaa kohtaan. Se oli mun elämän parasta ja huoletonta aikaa, koska mä uskoin siihen, että mun ei tarvi yksin kantaa elämää, sillä mulla oli Iskä mukana. Kaiken sen heitin menemään, minkä ihmeen takia?
"Etsiessäs onnea, harhateille jouduit sä.
Surua ja tuskaa toi vain maailma.
Tie on pitkä takaisin ja salassa sä itkekin,
muistaessasi lapsuuskodin onnea."
Juuri hetken ennen ko aloin kirjottamaan tätä tekstiä mä koin tunteen ja palon sisällä, mikä on ollut tukahdutettuna pitkään. Mulla heräs halu ja tarve päästä ylistämään. Lysähdin lattialle itkemään heti, kun ystäväni poistui asunnostani. Mä haluun jälleen Jumalan mun johdattajakseni ja Hänet oppaakseni. Tahdon tälläkin hetkellä painella suorinta tietä Saalemiin rukoilee, tanssii ja ylistää Herran suurutta, sillä ilman hänen kutsumusta mä varmasti vieläkin harhailisin etsiessäni jotain, mitä en löydä. Rauhaa. Mä oon ylpee, että mä voin huutaa koko maailmalle "kyllä minä rakastan jeesusta!" rakastan häntä, vaikka mokaan, vaikka juhlin, vaikka juon alkoholia, vaikka en käy aina seurakunnassa ja vaikka en ole täydellinen. Mun rakkaus on puhdasta ja aitoa. Aidointa, mitä musta tulee koskaan saamaan. Puhtainta, mitä tuun ikinä olemaan. Mä oon Jumalan tytär, mä oon hyvä juuri tälläsenä ko mä oon.
"Tää ei oo tahdon voimaa, tää on aitoo voimaa.
Aito pää tietää et aito sana voittaa.
Mä vaan koitan ja loppujen lopuks korkeempi taho sen sitten hoitaa.
Ai miten nii mä en tiedä mitä mä teen? nytkin mä räppään, elän johdatukses.
Pokaalit on pokattu ja sopat on kokattu,
vaik useimmiten mä oon tääl vaan mokannu.
Vaik mä satuttasin satatuhat nuorta, mut mun oma vaellus on suossa,
ei auta Jussi tai kuokka,
sydän kylmä jääs, mä tarviin ainoastaan Sun suolaa.
Joten pokkaa sä mut, ennen kun mä bloggaan sut,
tää maailma meinaa ottaa mut, mut tänä iltana tahdon olla vapautunut."
PSTR ft. Mikaveli - Pokataan saalis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti